sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kallonpotkuttaja


Talvehtijan (jäärä) aika lähteä liikkeelle




Kuormaliinasta apu verkonkäsittelyyn
Vähän kansanperinettä: Västäräkkien ilmaannuttua ei takatalvi enää vointu yllättää, niin varma kevään merkki "kallonpotkuttaja" on ollut. Tällä nimellä lintua on kutsuttu ainakin lounaisrannikolla, ja se on viitannut västäräkin tuloon suurin piirtein jäiden lähdöon aikaan eli sen kuvaannolliseen kykyyn hajottaa jäät; "kallo" tarkoittaa nimittäin rantajäätä (wikipedia)

No jäitä ei tänä talvena tullut, eikä pitäisi näemmä takatalveakaan enää tulla. Västäräkin lisäksi Etelä-Euroopasta ovat saapuneet punarinta ja punakylkirastas, myös Briteistä lienee saapunut lehtokurppa tekemään jokailtaisia reviirilentojaan. Kirjosieppoa vielä odotellaan pihapiiriin saapuvaksi.

Viime viikosta viisastuneina emme vieneet silakkaverkkoja lähellekään vettä. Ahvenverkkoon puolestaan eksyi komea siika joka halkaistiin grillattavaksi. Muuten oli hiljaista kalastusrintamalla.

Vedet kytkettiin päälle ja arki helpottui tiskien osalta, mutta vesi haisi aika lailla. Täytynee pumpata kaivo tyhjäksi lähiaikoina. Saunalle tein säältä parempaan suojaan varaverkonkäsittelypaikan kuormaliinasta.

Pulpettiveneen moottorin nostin paikoilleen. Veteen ei vielä sitä saatu, ohjauskaapeli pitää ensin päivittää.

Haravointijäte täyttää "peruna-aitausta", joka muuttunee kurpitsatarhaksi kevään mittaan. Harjasin päämökin katon puhtaakis neulasista ja rännejäkin putsattiin useampia. 



erottamattomat (mies ja grilli)


Siika matkalla grilliin

edelleen

Varma kevään merkki -aurinko painuu Kaiplotin taakse

Ensin katto, sitten rännit, lopuksi terassi puhtaaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti